Sosiaalisuus on temperamenttipiirre, joka ihmisten olla muiden ihmisten kanssa.Sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen sekoittaminen on johtanut siihen, että Suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi. Miksi töissä saa huutaa, koska korkean sosiaalisuuden omaava johtaja huutaa ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Hyvä sosiaaliset taidot omaava johtaja ei sokaan huuda, koska hän osaa kuunella ja hänellä on empatiakykyä. Tamana
Tekstissä tuodaan vahvasti esiin hyvää johtajuutta. Päivi Kärkkäinen on saanut kiitosta hyvästä johtajuudesta. Hänen arvomaailmassaan johtajalla tulee olla kuuntelemisen-, viestinnän-, luottamuksen- ja johdonmukaisuudentaito. Minusta nämä arvot ovat loistavia johtamisen taitoja ja näillä pääsee varmasti pitkälle. Tekstissä Kirsti Paakkanen kertoo, että hänen tavassaan johtaa on kaksi olennaista asiaa: vastuu ja vapaus. Hän kertoo, että työntekijällä tulee olla vastuu tehtävistään sekä vapaus käyttää omia lahjojaan. Tämä on mielestäni todella tärkeää, koska jokaisella ihmisellä on jonkinlainen mielipide asioihin ja jokaista tulisi kuulla.
Olen tavannut elämässäni monenlaisia johtamistyylejä. Toiset johtajat ovat olleet todella suvaitsevaisia ja tilaa antavia. He ovat olleet aidosti kiinnostuneita työntekijöidensä hyvinvoinnista sekä antanut myös tietyllätapaa raamit sekä antanut painetta, jotta työntulos olisi paras mahdollinen. Minulla ei ole ollut ns. `huonoa´johtajaa, mutta olen kuullut sellaisesta. Tällainen johtaja on monesti epäoikeudenmukainen ja tunteita herättävä.
Minut on kyllä otettu hyvin mukaan hoito alan paikoissa työporukkaan, minua on tsempattu melkein kaikissa paikoissa, lukuunottamatta yhdessä jossa työpaikka ohjaajat olivat liikaa rutinoituneet omaan työhönsä ja unohtivat minun ohjaamiseni, etsivät vain virheitä eivätkä osanneet kehua mistään. Ja en ole kohdannut alallani ankaria johtajia, johtajat jota olen kohdannut ovat pystyneet ottamaan palautetta vastaan alaisiltaan ja toisten yritysten johtajilta. Hyvä johtaja ei huuda, pystyy tekemään päätöksiä joustavasti ja oikeudenmukaisesti, eikä suosi ketään alaistaan ylitse muiden ettei se herättäisi kateutta. Hyvät uutiset on hyväkin tuoda työyhteisössä julki, vaikka kahvittelu huoneessa, joka nostaa omaa mainetta työporukassa, mutta huonot uutiset voisi aina ilmaista kauniimmin, eikä liian suorasti varsinkaan missään julkisessa kahvihuone tilassa, joka taas saattaa lisätä seläntakana puhumista työilmapiirissä. Huono johtaja ja huono työilmapiiri lisää väistämättä sairaus poissaoloja, alan fyysisen kuormittavuuden lisäksi ja hoitoala on muutenkin jo valmiiksi henkisesti kuormittava ala. Hoito-alalla kiusaaminen voi olla lähinnä henkistä seläntakana puhumista, työpaikan yhteisten vapaa-ajan tapahtumien ulkopuolelle jättämistä yms. Mutta hoito-alalla harvemmin kiusataa miespuoleisia, koska tämä on naisvaltainen ala, mieshoitaja tuo tasapainoa, reiluutta, tietynlaista jämäkkää vastuullista työotetta naisvaltaiselle alalle.
Huuto voi yleistyä, sillä monella työpaikalla kiristetään tahtia tai ujutetaan henkilökunnan tehtäväksi esimerkiksi erilaisia itseä koskevia hallinnollisia töitä. Kiire kasvaa, kun perustyö ei vähene.
Huomauttaa, että säntäileminen ja kymmenet yhtäaikaiset pikku hommat stressaavat ja vievät ylikierroksille. Ne synnyttävät ikävää oloa, joka saa ihmisen hahmottamaan asioita tunteen näkökulmasta ja kaventaa aivotoimintaa.
mielestä tarvitaan työrauhaa. Ihmisille pitää antaa aikaa saattaa asioita loppuun asti. Hänen mukaansa ajatusta yleisestä rauhoittumisesta on kuitenkin vaikea tehdä työtä väelle, joka juoksee koko ajan.
Tilannetta pahentaa se, että säästöt nävertävät henkilöstön hyvinvointipanostuksia.
Sosiaaliset taidot tarkoittavat ihmiset kykyä olla muiden kanssa . monessa työpaikassa Kyllä töissä voi odottaa korrektia käytöstä (koskee myös sähköpostiliikennettä). Ei sitä kovin hyvällä katsota, jos töissä tiuskitaan -saati huudetaan. Osa vain ei kestä tiukkoja tilanteita. sona
Suomessa johtajat usein "valitaan psykologisten soveltuvuusarvioiden perusteella ja jonkin rekrytointiyrityksen toimesta". Tekstissä sanotaan näin sosiaalisuuden korostumisesta johtajan valinnassa: "Ensinnäkin sosiaalisuus nauttii Suomessa erittäin suurta arvostusta, koska sen ajatellaan ilman muuta johtavan hyviin sosiaalisiin taitoihin. Näin ei kuitenkaan ole. Toinen selitys sille, että sosiaalisten taitojen sijasta korostetaan sosiaalisuutta on, että sosiaalisuutta on hyvin helppo mitata psykologisin testein työelämän tarpeisiin.". Sanotaan myös: "Sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen sekoittaminen on johtanut siihen, että Suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi.". Mielestäni tämä ei aina ole hyvä juttu, sillä hyvin sosiaalinen ihminen ei välttämättä ole hyvä johtaja. Artikkelissa puhuttiin siitä, että miksi töissä saa huutaa. Tähän esitettiin ainakin yksi vastaus: "Korkean sosiaalisuuden omaava johtaja huutaa, koska hänellä on huonot sosiaaliset taidot.". Mielestäni tämä on ihan totta ja siksi on huono, että yksi persoonallisuuden piirre eli sosiaalisuus yhdistetään usein automaattisesti hyviin sosiaalisiin taitoihin ja hyvään johtajuuteen. Sosiaalinen ihminen johtajana voi olla huono myös, koska hän saattaa haluta miellyttää kaikkia tai ainakin mahdollisimman montaa ja tämä vaikuttaa siihen, että hän ei saa esimerkiksi tehtyä päätöksiä, koska ei halua suututtaa ihmisiä. Tällaisella työpaikalla syntyy myös helposti työntekijöiden keskuuteen klikkejä ja eripuraa. Tulee helposti kaksi ryhmää - sellaiset, jotka tukevat johtajaa ja ovat hänen suosiossaan ja sellaiset, jotka ovat eri mieltä asioista hänen kanssaan ja ehkä sen takia epäsuosiossa. Työntekijöistä saattaa tuntua ettei johtaja saa mitään järkeviä päätöksiä aikaiseksi ja työilmapiiri on huono. Johtaja saattaa kohdella työntekijöitä epäoikeudenmukaisesti - sen mukaan, ketkä ovat hänen "kavereitaan" ja tukevat häntä. Tällaisella työpaikalla myös usein työntekijöillä on liikaa valtaa he saavat päättää liikaa esim. työvuoroista, jolloin niistä melko varmasti syntyy riitaa ja toiset saavat päättää enemmän kuin toiset.
Siksi tärkeämpää olisi, että johtajalla olisi hyvät sosiaaliset taidot. Hän osaa kuunnella, olla oikeudenmukainen ja osoittaa empatiakykyä.
Artikkelissa on kirjoitettu huonosta johtajuudesta ja siitä mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle. Johtajat huutavat, nolaavat, panttaa tietoa ja vähättelee muita, silloin johtaminen on pielessä. Artikkelissa käytetään esimerkkinä huonosta johtamisesta Nokiaa, ja se tuli maksamaan paljon. Mutta esimerkiksi kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen sanoo artikkelissa, että hän itse on painottanut johtamisessa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Työntekijän kuunteleminen on mielestäni todella tärkeää johtamisessa. Johtajan pitäisi myös omata hyvät sosiaaliset taidot, hyvässä hengessä keskusteleminen ja arvostaa työntekijää.
Itse en ole törmännyt huonoon johtajuuteen, mutta olen kuullut että esimerkiksi vanhainkodissa on huono työilmapiiri, koska johtaja on ollut välinpitämätön ja ei ole kuunnellut työntekijöitä. -Maarit
Artikkelissa kerrottiin, että suomalaisen työelämää varjostaa huono johtaminen. Sitä tapahtuu niin pienen mittakaavan työpaikoissa, kuten vanhainkodeissa ja kouluissa kuin suuren luokan firmoissa, kuten esimerkiksi Nokialla, jossa huono johtaminen tuli maksamaan paljon. Artikkelissa kerrotaan, että monet organisaatiot voivat näyttää päältä hienoilta uusine toimistoineen ja monnitilaratkaisuineen, mutta kiiltävän julkisivun alla piileekin karmea todellisuus, jossa työntekijät itkevät vessoissa kollegojensa aiheuttamaa järkytystä pois ja johtajat seisottavat jäseniä nuhdeltavana kuin kurittomia oppilaita rehtorin kansliassa huutaen heille, koska kuvittelevat nöyryytettyjen työntekijöiden tekevän paremmin töitä ja olettavat etteivät työntekijät kerro kokemuksistaan eteenpäin. Artikkeli ottaa esille, ettei Huono työilmapiiri yleensä tule julki työpaikkojen ulkopuolella, koska johtajat esiintyvät julkisuudessa hyvin ja yhteistyö sidosryhmien kanssa toimii vaikka toiminta työpaikalla osoittaakin ettei hänen kuuluisi olla johtotehtävissä ollenkaan. Artikkelissa Anu Pyrönen arvioi Suomessa huonon johtamisen kritiikkiä jopa vaiennettavan aktiivisesti, esimerkiksi siten, että juhlissa pidetään yllä sankarikuvaa kehuvilla juhlapuheilla, ja että halutaan ajatella yleisesti että huono johtaminen johtuu pikemminkin huonosta toimintaympäristöstä kuin itse johtajasta. Artikkelissa otetaan esille huonojen ominaisuuksien lisäksi myös hyviä johtamistyylejä, kuten kerrotaan Päivi Kärkkäisen saaneen kiitosta johtamislaudoillaan, sillä ennen hänen johtokauttaan kerrottiin oopperan työilmapiirissä olevan useitakin ongelmia. Kärkkäinen kertookin painottaneensa johtamisessa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Kirsti Paakkanen taas kertoo hänen tavassaan johtaa olevan kaksi olennaista seikkaa: vastuu ja vapaus eli työntekijällä on oltava vastuu hoitamistaan työtehtävistä ja vapaus käyttää lahjojaan. Yleisesti artikkelissa herätellään kysymystä miksi huono johtamista pidetään yleisesti sallittuna vaikka se on järjenvastaista ja sairastuttaa työntekijöitä?
Artikkelissa ”Sosiaalisuus ei ole sosiaalista taitoa” vastataan aikaisemman artikkelin herättämään kysymykseen millainen sitten olisi hyvä johtaja ja miksi huonoja johtajia on niin paljon. Artikkeli sanoo johtajan tärkeimmiksi taidoiksi kuuntelemisen taidon ja empatiakyvyn. Nämä molemmat ovat sosiaalisia taitoja joita artikkelin mukaan ei saa sekoittaa sosiaalisuuteen, sillä sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan ihmisen kykyä olla muiden kassan ja se on asia joka opitaan tai sitten ei kun taas sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre mikä ihmisellä on ilman oppimistakin. Tuo kahden termin sekoittaminen on juuri suurin syy siihen miksi artikkelin mukaan Suomessa on niin paljon huonoja johtajia, sillä suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi, koska sen piirteen ajatellaan automaattisesti johtavan hyviin sosiaalisiin taitoihin vaikka näin ei kuitenkaan ole vaan korkean sosiaalisuuden omaava johtaja usein huutaa alaisilleen, koska omaa huonot sosiaaliset taidot, kun taas hyvät sosiaaliset taidot omaava johtaja ei todennäköisesti koskaan huuda, vaan kuuntelee alaisiaan ja omaa empaattisen kyvyn.
Itse olen kohdannut työelämässä vain hyviä ja mukavia johtajia, jotka ovat kohdellut kaikkia työläisiä tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti ja kaikki on sujunut, mutta olen kuullut myös työpaikoista, jossa johtaja suosii joitakin tiettyjä työntekijöitä toisten kustannuksella esimerkiksi tekemällä työvuorolistat juuri suosiossaan olevien työntekijöiden mukaan. Olen myös kuullut johtajista, jotka eivät puutu epäkohtiin työntekijöiden valitteluista huolimatta eivätkä hoida työntekijöitten asioita eteenpäin vaikka asiasta olisi keskusteltu useasti ja hän olisi luvannut tehdä niin. Maailmaan siis mahtoo monenlaisia johtajia, sellasia jotka kuuluvat juuri sinne missä ovatkin ja sellaisia joiden taas pitäisi olla jossakin aivan muualla kuin johtotehtävissä.
Artikkeli käsittelee huonoa johtajuutta, " huutamalla johtamista". Monien suurien firmojen johtajat pitävät yllä "kiiltävää yrityskuvaa, jonka takana voi olla todellisuus, jossa työpaikan vessa on paikka itkeä pois kollegan ylilyöntien aiheuttama järkytys." Niinkuin artikkelissa sanotaankin, johtajuudessa pitäisi mielestäni painottaa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Töihin menon ei todellakaan täytyisi tuntua ahdistavalta vihaisen pomon tai työkavereiden takia. Johtajiksi täytyisi valita hyvien sosiaalisten taitojen omaavia henkilöitä, jotka kannustavat alaisiaan ja antavat palautetta työstä; myöskin positiivista.
Itse olen kokenut jokaisessa työssäoppipaikassani, että minut on otettu hyvin vastaan. Olen kuitenkin huomannut, että miltei jokaisessa paikassa johtajasta puhutaan pahaa esim. kahvihuoneessa. Olen myöskin työskennellyt paikassa, jossa johtaja käytti auktoriteettiaan väärin ja syytteli työntekijöitä asioista, joihin he eivät voineet vaikuttaa, ja jotka olisi voinut korjata johtajan toimesta. Monesti olen törmännyt myös siihen, että informaatio kulkee todella heikosti johtajan ja työntekijöiden välillä. Tästä voi olla seurauksena pahojakin väärinymmärryksiä ja virheitä.
Työyhteisöissä, joissa olen työskennellyt on hyvin paljon eroja. Pääosin minut on otettu hyvin mukaan työyhteisöön kun taas välillä tulee vain paskaa niskaan ensimmäisenä päivänä uudessa paikassa. Opiskelijan rooli on myös omalla tavallaan haastava työyhteisöissä.Pomoilla on myös hyvin erilaiset johtamistavat. Hyvä pomo ei todellakaan huuda alaisilleen. Kirsi Paakkanen sanoi että hänen johtamisen tavassaan on kaksi olennaista asiaa: vastuu ja vapaus. Nämä omat minun mielestäni erinomaisia malleja.
Artikkelissa käsitellään hyvän johtajuuden pääpiirteitä. Artikkelissa kerrotaan, kuinka julkisesti pidetään mainetta yllä, mutta todellisuus työpaikan johtamisesta on aivan toista. Esim. Pomo, huutaa ja alentaa alaisiaan. Mielestäni työpaikka kiusaaminen on suuri riski työntekijöiden saamiselle saatika työntekijöiden pysyvyydelle. Työpaikoilla joilla kiusataan, alennetaan toisia sekä huudetaan, on varmasti useasti vaihtuva työporukka. Vaihtuvien työntekijöiden seurauksena työn laatu kärsii.
Itselläni on jonkinverran kokemusta työpaikalla tapahtuvasta kiusaamisesta ja kieroilusta. Esitetään mukavia face-to-face, mutta selän takana puhutaan pahaa niin työntekijöistä kuin pomostakin. Olen myös huomannut kuinka ihmisiä ''lokeroidaan'' paremmuus järjestykseen. Esim. hoitoavustaja, lähihoitaja, sairaanhoitaja ja ylimpänä lääkäri. Alempi arvoisilla ei ole heidän silmissään mitään virkaa, eikä heitä tarvitse kunnioittaa.
Artikkelissa kerrotaan huonosta johtamisesta, mikä on yleistynyt suomessa monissa eri työpaikoissa. Alaisille huudetaan, heidät nolataan muiden silmien alla, ei tiedoteta asioista tarpeeksi. Tämä kaikki johtaa siihen, että työntekijät hakeutuvat mielummin sairaslomalle kuin tulevat töihin.
Itselläni on kokemusta huonosta johtajuudesta esimerkiksi siten että asioista ei tiedoteta tarpeeksi.Työssäoppipaikoissa minut on otettu hyvin vastaan, mutta olen huomannut kaikissa paikoissa kismaa työntekijöiden ja johtajan välillä ja aina johtajan ollessa muualla, on hänestä käyty keskustelua sanoja säästelemättä.
Töissä huutaminen on Suomessa aika yleistä, ainakin tekstin mukaan. Työelämä vaatii työntekijältä paljon ja lisäksi työpaikalla tapahtuva kiusaaminen, huutaminen, takanapäin puhuminen ja toisen vähättely lisäävät työelämän kuormittavuutta. Korkeasti koulutetuille työntekijöillekin joudutaan opettamaan käytöstapoja työpaikalla, mikä on mielestäni aika erikoista mutta totta. Työilmapiiriin vaikuttavat kaikki työntekijät ja sen takia olisi tärkeää, että jokainen otetaan huomioon työpaikalla ja jokaisen mielipidettä arvostetaan. Tekstissä mainitaan, että moni työntekijä ahdistuu sunnuntaiaamuna ajatellessaan tulevaa työviikkoa. Ahdistuksen syynä voi olla työpaikan ilmapiiri, liian kovat vaatimukset tai työpaikka kiusaaminen. Pelolla johtaminen voi aiheuttaa paljon ongelmia työntekijän elämään. Olisi tärkeää, että vaikeista asioista voisi työpaikalla puhua luottamuksellisesti. Tekstin mukaan huutava johtaja kuvittelee, että asiantuntijat tekevät työnsä paremmin nöyryytettyinä ja eivätkä kerro asiasta eteenpäin. Tuollaisen johtajan johtamistyyli ei voi toimia 2010-luvulla. Työntekijän luovuus ja lahjakkuus eivät pääse esille jos häntä painostetaan ja nöyryytetään työpaikalla. Sillon uskallus tehdä omia ratkaisuja puuttuu.
Itse en ole kohdannut huutavaa johtajaa missään työpaikassa. Minut on otettu työpaikoilla hyvin vastaan. Toiset työntekijät ovat perehdyttäneet minut asianmukaisesti ja olen saanut riittävästi kannustusta ja työntekoani on arvostettu mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Minusta se kertoo hyvästä työpaikasta, kun saa välillä jostain tekemisestään kiitosta. Työpaikat missä olen ollut niin työilmapiiri on ollut aika hyvä, toki täydellistä työpaikkaa ei koskaan ole. Aina löytyy parannettavaa jokaiselta työpaikalta.
Töissä huutaminen on Suomessa aika yleistä, ainakin tekstin mukaan. Työelämä vaatii työntekijältä paljon ja lisäksi työpaikalla tapahtuva kiusaaminen, huutaminen, takanapäin puhuminen ja toisen vähättely lisäävät työelämän kuormittavuutta. Korkeasti koulutetuille työntekijöillekin joudutaan opettamaan käytöstapoja työpaikalla, mikä on mielestäni aika erikoista mutta totta. Työilmapiiriin vaikuttavat kaikki työntekijät ja sen takia olisi tärkeää, että jokainen otetaan huomioon työpaikalla ja jokaisen mielipidettä arvostetaan. Tekstissä mainitaan, että moni työntekijä ahdistuu sunnuntaiaamuna ajatellessaan tulevaa työviikkoa. Ahdistuksen syynä voi olla työpaikan ilmapiiri, liian kovat vaatimukset tai työpaikka kiusaaminen. Pelolla johtaminen voi aiheuttaa paljon ongelmia työntekijän elämään. Olisi tärkeää, että vaikeista asioista voisi työpaikalla puhua luottamuksellisesti. Tekstin mukaan huutava johtaja kuvittelee, että asiantuntijat tekevät työnsä paremmin nöyryytettyinä ja eivätkä kerro asiasta eteenpäin. Tuollaisen johtajan johtamistyyli ei voi toimia 2010-luvulla. Työntekijän luovuus ja lahjakkuus eivät pääse esille jos häntä painostetaan ja nöyryytetään työpaikalla. Sillon uskallus tehdä omia ratkaisuja puuttuu.
Itse en ole kohdannut huutavaa johtajaa missään työpaikassa. Minut on otettu työpaikoilla hyvin vastaan. Toiset työntekijät ovat perehdyttäneet minut asianmukaisesti ja olen saanut riittävästi kannustusta ja työntekoani on arvostettu mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Minusta se kertoo hyvästä työpaikasta, kun saa välillä jostain tekemisestään kiitosta. Työpaikat missä olen ollut niin työilmapiiri on ollut aika hyvä, toki täydellistä työpaikkaa ei koskaan ole. Aina löytyy parannettavaa jokaiselta työpaikalta.
13 kommenttia:
Sosiaalisuus on temperamenttipiirre, joka ihmisten olla muiden ihmisten kanssa.Sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen sekoittaminen on johtanut siihen, että Suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi. Miksi töissä saa huutaa, koska korkean sosiaalisuuden omaava johtaja huutaa ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot. Hyvä sosiaaliset taidot omaava johtaja ei sokaan huuda, koska hän osaa kuunella ja hänellä on empatiakykyä.
Tamana
Tekstissä tuodaan vahvasti esiin hyvää johtajuutta. Päivi Kärkkäinen on saanut kiitosta hyvästä johtajuudesta. Hänen arvomaailmassaan johtajalla tulee olla kuuntelemisen-, viestinnän-, luottamuksen- ja johdonmukaisuudentaito. Minusta nämä arvot ovat loistavia johtamisen taitoja ja näillä pääsee varmasti pitkälle. Tekstissä Kirsti Paakkanen kertoo, että hänen tavassaan johtaa on kaksi olennaista asiaa: vastuu ja vapaus. Hän kertoo, että työntekijällä tulee olla vastuu tehtävistään sekä vapaus käyttää omia lahjojaan. Tämä on mielestäni todella tärkeää, koska jokaisella ihmisellä on jonkinlainen mielipide asioihin ja jokaista tulisi kuulla.
Olen tavannut elämässäni monenlaisia johtamistyylejä. Toiset johtajat ovat olleet todella suvaitsevaisia ja tilaa antavia. He ovat olleet aidosti kiinnostuneita työntekijöidensä hyvinvoinnista sekä antanut myös tietyllätapaa raamit sekä antanut painetta, jotta työntulos olisi paras mahdollinen. Minulla ei ole ollut ns. `huonoa´johtajaa, mutta olen kuullut sellaisesta. Tällainen johtaja on monesti epäoikeudenmukainen ja tunteita herättävä.
Minut on kyllä otettu hyvin mukaan hoito alan paikoissa työporukkaan, minua on tsempattu melkein kaikissa paikoissa, lukuunottamatta yhdessä jossa työpaikka ohjaajat olivat liikaa rutinoituneet omaan työhönsä ja unohtivat minun ohjaamiseni, etsivät vain virheitä eivätkä osanneet kehua mistään. Ja en ole kohdannut alallani ankaria johtajia, johtajat jota olen kohdannut ovat pystyneet ottamaan palautetta vastaan alaisiltaan ja toisten yritysten johtajilta. Hyvä johtaja ei huuda, pystyy tekemään päätöksiä joustavasti ja oikeudenmukaisesti, eikä suosi ketään alaistaan ylitse muiden ettei se herättäisi kateutta.
Hyvät uutiset on hyväkin tuoda työyhteisössä julki, vaikka kahvittelu huoneessa, joka nostaa omaa mainetta työporukassa, mutta huonot uutiset voisi aina ilmaista kauniimmin, eikä liian suorasti varsinkaan missään julkisessa kahvihuone tilassa, joka taas saattaa lisätä seläntakana puhumista työilmapiirissä. Huono johtaja ja huono työilmapiiri lisää väistämättä sairaus poissaoloja, alan fyysisen kuormittavuuden lisäksi ja hoitoala on muutenkin jo valmiiksi henkisesti kuormittava ala. Hoito-alalla kiusaaminen voi olla lähinnä henkistä seläntakana puhumista, työpaikan yhteisten vapaa-ajan tapahtumien ulkopuolelle jättämistä yms. Mutta hoito-alalla harvemmin kiusataa miespuoleisia, koska tämä on naisvaltainen ala, mieshoitaja tuo tasapainoa, reiluutta, tietynlaista jämäkkää vastuullista työotetta naisvaltaiselle alalle.
Huuto voi yleistyä, sillä monella työpaikalla kiristetään tahtia tai ujutetaan henkilökunnan tehtäväksi esimerkiksi erilaisia itseä koskevia hallinnollisia töitä. Kiire kasvaa, kun perustyö ei vähene.
Huomauttaa, että säntäileminen ja kymmenet yhtäaikaiset pikku hommat stressaavat ja vievät ylikierroksille. Ne synnyttävät ikävää oloa, joka saa ihmisen hahmottamaan asioita tunteen näkökulmasta ja kaventaa aivotoimintaa.
mielestä tarvitaan työrauhaa. Ihmisille pitää antaa aikaa saattaa asioita loppuun asti. Hänen mukaansa ajatusta yleisestä rauhoittumisesta on kuitenkin vaikea tehdä työtä väelle, joka juoksee koko ajan.
Tilannetta pahentaa se, että säästöt nävertävät henkilöstön hyvinvointipanostuksia.
Sosiaaliset taidot tarkoittavat ihmiset kykyä olla muiden kanssa . monessa työpaikassa Kyllä töissä voi odottaa korrektia käytöstä (koskee myös sähköpostiliikennettä). Ei sitä kovin hyvällä katsota, jos töissä tiuskitaan -saati huudetaan. Osa vain ei kestä tiukkoja tilanteita. sona
Suomessa johtajat usein "valitaan psykologisten soveltuvuusarvioiden perusteella ja jonkin rekrytointiyrityksen toimesta". Tekstissä sanotaan näin sosiaalisuuden korostumisesta johtajan valinnassa: "Ensinnäkin sosiaalisuus nauttii Suomessa erittäin suurta arvostusta, koska sen ajatellaan ilman muuta johtavan hyviin sosiaalisiin taitoihin. Näin ei kuitenkaan ole. Toinen selitys sille, että sosiaalisten taitojen sijasta korostetaan sosiaalisuutta on, että sosiaalisuutta on hyvin helppo mitata psykologisin testein työelämän tarpeisiin.". Sanotaan myös: "Sosiaalisuuden ja sosiaalisten taitojen sekoittaminen on johtanut siihen, että Suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi.". Mielestäni tämä ei aina ole hyvä juttu, sillä hyvin sosiaalinen ihminen ei välttämättä ole hyvä johtaja. Artikkelissa puhuttiin siitä, että miksi töissä saa huutaa. Tähän esitettiin ainakin yksi vastaus: "Korkean sosiaalisuuden omaava johtaja huutaa, koska hänellä on huonot sosiaaliset taidot.". Mielestäni tämä on ihan totta ja siksi on huono, että yksi persoonallisuuden piirre eli sosiaalisuus yhdistetään usein automaattisesti hyviin sosiaalisiin taitoihin ja hyvään johtajuuteen. Sosiaalinen ihminen johtajana voi olla huono myös, koska hän saattaa haluta miellyttää kaikkia tai ainakin mahdollisimman montaa ja tämä vaikuttaa siihen, että hän ei saa esimerkiksi tehtyä päätöksiä, koska ei halua suututtaa ihmisiä. Tällaisella työpaikalla syntyy myös helposti työntekijöiden keskuuteen klikkejä ja eripuraa. Tulee helposti kaksi ryhmää - sellaiset, jotka tukevat johtajaa ja ovat hänen suosiossaan ja sellaiset, jotka ovat eri mieltä asioista hänen kanssaan ja ehkä sen takia epäsuosiossa. Työntekijöistä saattaa tuntua ettei johtaja saa mitään järkeviä päätöksiä aikaiseksi ja työilmapiiri on huono. Johtaja saattaa kohdella työntekijöitä epäoikeudenmukaisesti - sen mukaan, ketkä ovat hänen "kavereitaan" ja tukevat häntä. Tällaisella työpaikalla myös usein työntekijöillä on liikaa valtaa he saavat päättää liikaa esim. työvuoroista, jolloin niistä melko varmasti syntyy riitaa ja toiset saavat päättää enemmän kuin toiset.
Siksi tärkeämpää olisi, että johtajalla olisi hyvät sosiaaliset taidot. Hän osaa kuunnella, olla oikeudenmukainen ja osoittaa empatiakykyä.
Artikkelissa on kirjoitettu huonosta johtajuudesta ja siitä mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle. Johtajat huutavat, nolaavat, panttaa tietoa ja vähättelee muita, silloin johtaminen on pielessä. Artikkelissa käytetään esimerkkinä huonosta johtamisesta Nokiaa, ja se tuli maksamaan paljon. Mutta esimerkiksi kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen sanoo artikkelissa, että hän itse on painottanut johtamisessa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Työntekijän kuunteleminen on mielestäni todella tärkeää johtamisessa. Johtajan pitäisi myös omata hyvät sosiaaliset taidot, hyvässä hengessä keskusteleminen ja arvostaa työntekijää.
Itse en ole törmännyt huonoon johtajuuteen, mutta olen kuullut että esimerkiksi vanhainkodissa on huono työilmapiiri, koska johtaja on ollut välinpitämätön ja ei ole kuunnellut työntekijöitä. -Maarit
Artikkelissa kerrottiin, että suomalaisen työelämää varjostaa huono johtaminen. Sitä tapahtuu niin pienen mittakaavan työpaikoissa, kuten vanhainkodeissa ja kouluissa kuin suuren luokan firmoissa, kuten esimerkiksi Nokialla, jossa huono johtaminen tuli maksamaan paljon. Artikkelissa kerrotaan, että monet organisaatiot voivat näyttää päältä hienoilta uusine toimistoineen ja monnitilaratkaisuineen, mutta kiiltävän julkisivun alla piileekin karmea todellisuus, jossa työntekijät itkevät vessoissa kollegojensa aiheuttamaa järkytystä pois ja johtajat seisottavat jäseniä nuhdeltavana kuin kurittomia oppilaita rehtorin kansliassa huutaen heille, koska kuvittelevat nöyryytettyjen työntekijöiden tekevän paremmin töitä ja olettavat etteivät työntekijät kerro kokemuksistaan eteenpäin.
Artikkeli ottaa esille, ettei Huono työilmapiiri yleensä tule julki työpaikkojen ulkopuolella, koska johtajat esiintyvät julkisuudessa hyvin ja yhteistyö sidosryhmien kanssa toimii vaikka toiminta työpaikalla osoittaakin ettei hänen kuuluisi olla johtotehtävissä ollenkaan. Artikkelissa Anu Pyrönen arvioi Suomessa huonon johtamisen kritiikkiä jopa vaiennettavan aktiivisesti, esimerkiksi siten, että juhlissa pidetään yllä sankarikuvaa kehuvilla juhlapuheilla, ja että halutaan ajatella yleisesti että huono johtaminen johtuu pikemminkin huonosta toimintaympäristöstä kuin itse johtajasta.
Artikkelissa otetaan esille huonojen ominaisuuksien lisäksi myös hyviä johtamistyylejä, kuten kerrotaan Päivi Kärkkäisen saaneen kiitosta johtamislaudoillaan, sillä ennen hänen johtokauttaan kerrottiin oopperan työilmapiirissä olevan useitakin ongelmia. Kärkkäinen kertookin painottaneensa johtamisessa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Kirsti Paakkanen taas kertoo hänen tavassaan johtaa olevan kaksi olennaista seikkaa: vastuu ja vapaus eli työntekijällä on oltava vastuu hoitamistaan työtehtävistä ja vapaus käyttää lahjojaan. Yleisesti artikkelissa herätellään kysymystä miksi huono johtamista pidetään yleisesti sallittuna vaikka se on järjenvastaista ja sairastuttaa työntekijöitä?
Artikkelissa ”Sosiaalisuus ei ole sosiaalista taitoa” vastataan aikaisemman artikkelin herättämään kysymykseen millainen sitten olisi hyvä johtaja ja miksi huonoja johtajia on niin paljon. Artikkeli sanoo johtajan tärkeimmiksi taidoiksi kuuntelemisen taidon ja empatiakyvyn. Nämä molemmat ovat sosiaalisia taitoja joita artikkelin mukaan ei saa sekoittaa sosiaalisuuteen, sillä sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan ihmisen kykyä olla muiden kassan ja se on asia joka opitaan tai sitten ei kun taas sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre mikä ihmisellä on ilman oppimistakin. Tuo kahden termin sekoittaminen on juuri suurin syy siihen miksi artikkelin mukaan Suomessa on niin paljon huonoja johtajia, sillä suomessa rekrytoidaan sosiaalisia ihmisiä johtajiksi, koska sen piirteen ajatellaan automaattisesti johtavan hyviin sosiaalisiin taitoihin vaikka näin ei kuitenkaan ole vaan korkean sosiaalisuuden omaava johtaja usein huutaa alaisilleen, koska omaa huonot sosiaaliset taidot, kun taas hyvät sosiaaliset taidot omaava johtaja ei todennäköisesti koskaan huuda, vaan kuuntelee alaisiaan ja omaa empaattisen kyvyn.
Itse olen kohdannut työelämässä vain hyviä ja mukavia johtajia, jotka ovat kohdellut kaikkia työläisiä tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti ja kaikki on sujunut, mutta olen kuullut myös työpaikoista, jossa johtaja suosii joitakin tiettyjä työntekijöitä toisten kustannuksella esimerkiksi tekemällä työvuorolistat juuri suosiossaan olevien työntekijöiden mukaan. Olen myös kuullut johtajista, jotka eivät puutu epäkohtiin työntekijöiden valitteluista huolimatta eivätkä hoida työntekijöitten asioita eteenpäin vaikka asiasta olisi keskusteltu useasti ja hän olisi luvannut tehdä niin. Maailmaan siis mahtoo monenlaisia johtajia, sellasia jotka kuuluvat juuri sinne missä ovatkin ja sellaisia joiden taas pitäisi olla jossakin aivan muualla kuin johtotehtävissä.
Artikkeli käsittelee huonoa johtajuutta, " huutamalla johtamista". Monien suurien firmojen johtajat pitävät yllä "kiiltävää yrityskuvaa, jonka takana voi olla todellisuus, jossa työpaikan vessa on paikka itkeä pois kollegan ylilyöntien aiheuttama järkytys." Niinkuin artikkelissa sanotaankin, johtajuudessa pitäisi mielestäni painottaa kuuntelemista, viestintää, luottamusta ja johdonmukaisuutta. Töihin menon ei todellakaan täytyisi tuntua ahdistavalta vihaisen pomon tai työkavereiden takia. Johtajiksi täytyisi valita hyvien sosiaalisten taitojen omaavia henkilöitä, jotka kannustavat alaisiaan ja antavat palautetta työstä; myöskin positiivista.
Itse olen kokenut jokaisessa työssäoppipaikassani, että minut on otettu hyvin vastaan. Olen kuitenkin huomannut, että miltei jokaisessa paikassa johtajasta puhutaan pahaa esim. kahvihuoneessa. Olen myöskin työskennellyt paikassa, jossa johtaja käytti auktoriteettiaan väärin ja syytteli työntekijöitä asioista, joihin he eivät voineet vaikuttaa, ja jotka olisi voinut korjata johtajan toimesta. Monesti olen törmännyt myös siihen, että informaatio kulkee todella heikosti johtajan ja työntekijöiden välillä. Tästä voi olla seurauksena pahojakin väärinymmärryksiä ja virheitä.
Työyhteisöissä, joissa olen työskennellyt on hyvin paljon eroja. Pääosin minut on otettu hyvin mukaan työyhteisöön kun taas välillä tulee vain paskaa niskaan ensimmäisenä päivänä uudessa paikassa. Opiskelijan rooli on myös omalla tavallaan haastava työyhteisöissä.Pomoilla on myös hyvin erilaiset johtamistavat. Hyvä pomo ei todellakaan huuda alaisilleen. Kirsi Paakkanen sanoi että hänen johtamisen tavassaan on kaksi olennaista asiaa: vastuu ja vapaus. Nämä omat minun mielestäni erinomaisia malleja.
Artikkelissa käsitellään hyvän johtajuuden pääpiirteitä. Artikkelissa kerrotaan, kuinka julkisesti pidetään mainetta yllä, mutta todellisuus työpaikan johtamisesta on aivan toista. Esim. Pomo, huutaa ja alentaa alaisiaan. Mielestäni työpaikka kiusaaminen on suuri riski työntekijöiden saamiselle saatika työntekijöiden pysyvyydelle. Työpaikoilla joilla kiusataan, alennetaan toisia sekä huudetaan, on varmasti useasti vaihtuva työporukka. Vaihtuvien työntekijöiden seurauksena työn laatu kärsii.
Itselläni on jonkinverran kokemusta työpaikalla tapahtuvasta kiusaamisesta ja kieroilusta. Esitetään mukavia face-to-face, mutta selän takana puhutaan pahaa niin työntekijöistä kuin pomostakin. Olen myös huomannut kuinka ihmisiä ''lokeroidaan'' paremmuus järjestykseen. Esim. hoitoavustaja, lähihoitaja, sairaanhoitaja ja ylimpänä lääkäri. Alempi arvoisilla ei ole heidän silmissään mitään virkaa, eikä heitä tarvitse kunnioittaa.
Artikkelissa kerrotaan huonosta johtamisesta, mikä on yleistynyt suomessa monissa eri työpaikoissa. Alaisille huudetaan, heidät nolataan muiden silmien alla, ei tiedoteta asioista tarpeeksi. Tämä kaikki johtaa siihen, että työntekijät hakeutuvat mielummin sairaslomalle kuin tulevat töihin.
Itselläni on kokemusta huonosta johtajuudesta esimerkiksi siten että asioista ei tiedoteta tarpeeksi.Työssäoppipaikoissa minut on otettu hyvin vastaan, mutta olen huomannut kaikissa paikoissa kismaa työntekijöiden ja johtajan välillä ja aina johtajan ollessa muualla, on hänestä käyty keskustelua sanoja säästelemättä.
Töissä huutaminen on Suomessa aika yleistä, ainakin tekstin mukaan. Työelämä vaatii työntekijältä paljon ja lisäksi työpaikalla tapahtuva kiusaaminen, huutaminen, takanapäin puhuminen ja toisen vähättely lisäävät työelämän kuormittavuutta. Korkeasti koulutetuille työntekijöillekin joudutaan opettamaan käytöstapoja työpaikalla, mikä on mielestäni aika erikoista mutta totta. Työilmapiiriin vaikuttavat kaikki työntekijät ja sen takia olisi tärkeää, että jokainen otetaan huomioon työpaikalla ja jokaisen mielipidettä arvostetaan. Tekstissä mainitaan, että moni työntekijä ahdistuu sunnuntaiaamuna ajatellessaan tulevaa työviikkoa. Ahdistuksen syynä voi olla työpaikan ilmapiiri, liian kovat vaatimukset tai työpaikka kiusaaminen. Pelolla johtaminen voi aiheuttaa paljon ongelmia työntekijän elämään. Olisi tärkeää, että vaikeista asioista voisi työpaikalla puhua luottamuksellisesti. Tekstin mukaan huutava johtaja kuvittelee, että asiantuntijat tekevät työnsä paremmin nöyryytettyinä ja eivätkä kerro asiasta eteenpäin. Tuollaisen johtajan johtamistyyli ei voi toimia 2010-luvulla. Työntekijän luovuus ja lahjakkuus eivät pääse esille jos häntä painostetaan ja nöyryytetään työpaikalla. Sillon uskallus tehdä omia ratkaisuja puuttuu.
Itse en ole kohdannut huutavaa johtajaa missään työpaikassa. Minut on otettu työpaikoilla hyvin vastaan. Toiset työntekijät ovat perehdyttäneet minut asianmukaisesti ja olen saanut riittävästi kannustusta ja työntekoani on arvostettu mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Minusta se kertoo hyvästä työpaikasta, kun saa välillä jostain tekemisestään kiitosta. Työpaikat missä olen ollut niin työilmapiiri on ollut aika hyvä, toki täydellistä työpaikkaa ei koskaan ole. Aina löytyy parannettavaa jokaiselta työpaikalta.
Töissä huutaminen on Suomessa aika yleistä, ainakin tekstin mukaan. Työelämä vaatii työntekijältä paljon ja lisäksi työpaikalla tapahtuva kiusaaminen, huutaminen, takanapäin puhuminen ja toisen vähättely lisäävät työelämän kuormittavuutta. Korkeasti koulutetuille työntekijöillekin joudutaan opettamaan käytöstapoja työpaikalla, mikä on mielestäni aika erikoista mutta totta. Työilmapiiriin vaikuttavat kaikki työntekijät ja sen takia olisi tärkeää, että jokainen otetaan huomioon työpaikalla ja jokaisen mielipidettä arvostetaan. Tekstissä mainitaan, että moni työntekijä ahdistuu sunnuntaiaamuna ajatellessaan tulevaa työviikkoa. Ahdistuksen syynä voi olla työpaikan ilmapiiri, liian kovat vaatimukset tai työpaikka kiusaaminen. Pelolla johtaminen voi aiheuttaa paljon ongelmia työntekijän elämään. Olisi tärkeää, että vaikeista asioista voisi työpaikalla puhua luottamuksellisesti. Tekstin mukaan huutava johtaja kuvittelee, että asiantuntijat tekevät työnsä paremmin nöyryytettyinä ja eivätkä kerro asiasta eteenpäin. Tuollaisen johtajan johtamistyyli ei voi toimia 2010-luvulla. Työntekijän luovuus ja lahjakkuus eivät pääse esille jos häntä painostetaan ja nöyryytetään työpaikalla. Sillon uskallus tehdä omia ratkaisuja puuttuu.
Itse en ole kohdannut huutavaa johtajaa missään työpaikassa. Minut on otettu työpaikoilla hyvin vastaan. Toiset työntekijät ovat perehdyttäneet minut asianmukaisesti ja olen saanut riittävästi kannustusta ja työntekoani on arvostettu mikä ei aina ole itsestäänselvyys. Minusta se kertoo hyvästä työpaikasta, kun saa välillä jostain tekemisestään kiitosta. Työpaikat missä olen ollut niin työilmapiiri on ollut aika hyvä, toki täydellistä työpaikkaa ei koskaan ole. Aina löytyy parannettavaa jokaiselta työpaikalta.
Lähetä kommentti