Pohdi auttajan ja autettavan sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja sekä niiden kehittymistä tarinan edetessä.
Mitä tarina Sinulle kertoo ihmisen hyvyydestä, ennakkoluuloista ja suvaitsevaisuudesta?
Auttaja ja autettava, molemmat ovat tempperamenttisia luonteita, auttaja enemmän. Huumorintaju pelaa molemmilla yhteen heti alusta alkaen. Henk. kohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä juurikaan mitään, mutta on nopea ja hyvä oppimaan uutta, etsii nopeasti ja löysi hyviä keinoja ratkaista pulma tilanteet. Autetteva vanhasta iästään huolimatta ei ole rasisisti ja hän ottaa riskin ottaessaan avustajan kadulta köyhistä oloista, näkee läpi jo työhaastattelu että on kunnon mies. Kommunikaatio ja ihmiskemiat pelasivat heti alusta alkaen yhteen. Avustaja saa autettavan laittamaan tyttärensä kuriin ja opettamaan tälle käytöstapoja, avustaja tulee toimeen myös hyvin koko talon väen kanssa.
Autettava on sulkeutuneempi ensialkuun, auttaja omalla persoonallaan ja vuorovaikutustavoillaan ja taidoillaan auttaa ja kannustaa häntä ottamaan "riskejä" päivittäisessä kanssakäymisessään ja näin edesauttaa autettavaa avautumaan enemmän ympäristölleen.
Tämän tarinan kuuluisi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että ihmisen hyvyys ei koskaan ole sidoksissa siihen mistä ja millaisista oloista hän on kotoisin tai missä ja millaisissa oloissa hän elää, ulkonäöstä tai tavoista puhumattakaan.
Elokuva oli tunteita herättävä ja mielenkiintoinen. Mielestäni elokuvaan on kiteytettynä täysin ihmisen henkinen kasvu, todellinen ystävyys, sekä se, kuinka erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Auttaja ja avustettava ovat täysin erilaisia ihmisia, mutta siitä huolimatta heidän henkilökemiansa kohtasivat ja he kunnioittivat toisiaan. Elokuvan alussa molemmat päähenkilöt olivat tavallaan hukassa, sulkeutuneita, ilman päämäärää. Elokuvassa näytettiin kuinka päähenkilöt yhdessä kasvoivat henkisesti, oppivat hyväksymään erilaisuutta ja olivat valmiita kokeilemaan uusia asioita toistensa hyvinvoinnin takia.
Tarina kartoi hyvin vahvasta ystävyssuhteesta kulttuuri ja ihmisen taustoja katsomatta. Driss oli hyvin sosiaalinen, empaattinen ja rohkaiseva henkilö. Hän auttoi philipiä monella tavoin. Kokeilivat kaikkea uutta yhdessä ja philip löysi ehkä jälleen elämänilon jos näin voi sanoa. Philip sosiaalistui myös elokuvan aikana ja driss olikin järkännyt hänelle treffit mistä philip oli aikaisemmin livistänyt. Todella opettavainen elokuva, joka kertoo vastuusta, kunnioituksesta ja ihmisen arvoista todella hyvin. Driss sai myös elokuvan aikana oman elämänsä raiteille auttoi veljeään ja sai perhesuhteensa kuntoon.
Tarinan molemmilla päähenkilöillä on melko hyvät sosiaaliset taidot jo senkin takia kuinka hyvin he tulevat heti toimeen, vaikka ovatkin täysin erilaisia taustoiltaan. Tämä kertoo myös siitä kuinka ennakkoluulottomasti molemmat tutustuivat toinen toisiinsa. Tarinassa tulee hyvin myös ilmi kuinka erilaiset vuorovaikutustyylit voivat toimia samanlaisessa tilanteessa, eikä ole mitään yhtä ja ainoaa tapaa hoitaa asioita.
Elokuvassa auttajalla ja autettavalla on kummallakin hyvät vuorovaikutustaidot ja he ymmärtävät toisiaan ja pystyvät esim. vitsailemaan toisilleen. Kummatkin ovat aika vahvoja luonteita, mutta löytävät silti yhteisen sävelen. Sekä avustaja että avustettu oppivat toisiltaan paljon. Avustaja on ennakkoluuloton ottaessaan ns "huonon taustan" omaavan miehen avustajakseen. Yhdessä he kuitenkin pääsevät kokemaan uusia asioita ja hyväksymään erilaisuutta ja erilaisia tapoja.
Avustajan ja autettavan sosiaaliset taidot ovat molemmilla hyvät, joskin avustaja tuo omaa sosiaalisuuttaan enemmän esille heti elokuvan alusta saakka. Autettava ei pelkää ottaa riskiä palkatessaan kadulta tulevan, hoitotyöstä mitään tietämättömän henkilön avustajakseen. Avustajalla ja autettavalla synkkaa heti huumorintaju yhteen ja he tulevat hyvin keskenään toimeen. Avustaja vie autettavan ns. "pahoille teille" ja tuo tällä tavoin autettavan elämään enemmän sosiaalisia tilanteita ja auttaa häntä pääsemään ulos kuorestaan. Elokuva kertoo siitä, että täysin erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat solmia luottamuksellisen ystävyyssuhteen.
Alussa autettava tuntuu olevan menettäneen elämänhalunsa eikä häntä oikein kiinnosta ottaa kontaktia auttajansa kanssa. Auttaja omaa kumminkin todella hyvät sosiaaliset taidot ja iloisen elämänasenteen lähtökohdistaan huolimatta, jolloin autettavakin alkaa pikku hiljaa taas pääsemään elämäänsä kiinni avustajan pienillä erilaisilla avustuksilla ja alkaa tuomaan julki omia toiveitaan ja tarpeitaan. Heidän vuorovaikutuksena kehittyy koko elokuvan ajan huumorin avustuksella, sillä avustettavaa huvittaa usein avustajan tietämättömyys monessakin asiassa ja muutenkin heidän kemiansa toimii hyvin yhteen, itse asiassa niin hyvin, että lopussa kun avustaja lopettaa hommansa avustaja vaipuu pieneen masennukseen ja menettää elämänhalunsa uudestaan, kunnes avustaja taas palaa kuvoihin.
Tarina kuvaa hyvin sitä ettei aina kannata toimia ennakkokäsitysyten mukaaan tai niin kuin muut toimisivat, vaan kannattaa välillä ottaa riskejä ja katsoa pintää syvemmälle, sillä joskus saattaa jopa yllättyä positiivisesti. Se kuvaa myös sitä että päältäpäin ei voi tietää millainen ihminen todellisuudessa julkisivun takana on, aluksi töykeän oloinen voikin paljastua todella empaattiseksi ja mukavaksi ihmiseksi.
Alussa auttaja Driss tuntui olevan vihainen elämälle, joka oli ollut hänellä vaikea. Hän oli myös luopunut toivosta työpaikan löytämisen ja ylipäätään tulevaisuuden suhteen. Se näkyi myös hänen vuorovaikutuksessaan, sillä hän oli vihainen ja välinpitämätön, eikä halunnut puhua asioistaan oikein kenellekään. Kun hän sai kuitenkin työpaikan avustajana, hän aluksi suhtautui autettavaansa Philippeen hyvin suorasti ja ihmetellen kaikkea. Hyvää oli myös, että hän oli ennakkoluuloton ja suhtautui aina asioihin huumorilla, mikä teki hyvää myös Philipelle. Pikku hiljaa Driss alkoi avautumaan Philipelle enemmän asioista ja tuntuu myös, että siten Drisskin sai hyvän ihmissuhteen kautta taas toivoa omaan elämäänsä. Tämän työn myötä Driss alkoi välittämään asioista enemmän ja pystyi myöhemmin myös auttamaan omaa perhettään. Philippe oli ehkä alussa hieman sulkeutunut, varautunut ja ehkä hieman masentunut omasta tilastaan ja vaimon menetyksestä. Hyvää oli kuitenkin se, että häneltä löytyi kuitenkin vielä huumorintajua (jonka palauttamisessa tämä Driss selvästi auttoi) ja hän ennakkoluulottomasti palkkasi itselleen avustajaksi tummaihoisen miehen, vaikka hänen lähipiirinsä oli asiaa vastaan. Pikku hiljaa Driss auttoi Philippeä löytämään elämänilonsa uudestaan ja se vaikutti Philipen vuorovaikutustaitoihin siten, että Philipestä tuli selvästi iloisempi, rohkeampi puhumaan asioista ja hän uskalsi taas ottaa riskejä elämässä. Driss myös osaltaan pakotti Philipen vuorovaikutustilanteisiin (kuten treffeille), joka varmasti teki hyvää Philipen sosiaalisille taidoille. Philippe ja Driss siis saavuttivat hyvän ystävyyssuhteen, joka auttaa molempia elämässä eteenpäin.
Elokuva kertoo minulle, että elämässä ei kannata suhtautua asioihin ennakkoluuloisesti. Aina kannattaa tarttua mahdollisuuteen ja ottaa riskejä. Kannattaa olla suvaitsevainen ja hyväksyä kaikki sellaisena kuin he ovat, sillä siten voi löytää mahtavia ihmissuhteita ja todella hyviä ystäviä. Kenenkään suhteen toivo ei ole menetetty: Drisskin oli aikaisemmin pikkurikollinen ja hukassa elämässään, mutta löydettyään työpaikan ja hyvän ystävän, hänestäkin löytyi hyvä ihminen.
Auttja ja autettava ovat ystävällinen ja luonteita.Henkelökohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä mitään, mutta on reipas ja halua kaikki menne hyviin. Avusttaja on iloinen ja myös tulee toimen kaikkin kanssa. se on riskejä molemmelle avusttajalle ja autettavalle. Tamana Said Faqir
ta elukuva oli mielenkiintoinen. Auttaja ja autettva ,molemmat ovat sosiaalisia ja ystävälisa oli elukuvassa. kohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä juurikaan mitään, mutta on nopea ja hyvä oppimaan uutta, etsii nopeasti ja löysi hyviä keinoja ratkaista pulmElokuva kertoo siitä, että täysin erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat solmia luottamuksellisen ystävyyssuhteena tilanteet.sona
Elokuvassa tulee selvästi esiin kahden erilaisen ihmisen sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Sekä avustettava että avustaja ovat sosiaalisilta taidoiltaan kykeneväisiä tulemaan toimeen toistensa kanssa. Elokuvan alkuvaiheilla välit ovat etäiset sekä ennakkoluuloja on paljon molemmilla toisistaan. Avustaja kannustaa avustettavaa tekemään mielekkäämpiä ja jännittävämpiä ratkaisuja jokapäiväisessä elämässä. Avustettava saa uutta virtaa ja pontta elämäänsä avustajan spontaaneista ideoista.
Tarinassa käy ilmi, että avustettava on elokuvan alussa epävarma tulevasta avustajastaan, sekä ei oikein tiedä kuinka paljon hänelle voisi antaa omaa tilaa. Avustettava kuitenkin luotti avustajaan ja antoi hänelle mahdollisuuden näyttää kykynsä ja taitonsa. Avustaja oli myös alusta saakka hyvin määrätietoinen, huumorintajuinen ja miellyttävä avustettavaa kohtaan, mikä auttoi heidän välistä suhdettaan kehittymään.
Elokuvassa avustaja oli hyvin humorintajuinen ja hyvä suustaan. Hän oli kokenut elämässä kovia ja asunut huonoissa oloissa. Kun taas autettava oli hyvin sivistynyt ja tottunut elämään rikasta elämää. Silti hän halusi palkata itselleen avustajan joka Oli aivan erilainen kuin hän itse. Silti autettavalle ja avustaJalle syntyi tiivis ystävyyssuhde, joka näkyi elokuvassa sillä että he tekivät paljon asioita yhdessä ja avustaja sai autettavaan uutta virtaa jutuilla. Elokuvan tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi tarinan suvaitsevuudesta ja ihmisten hyvyydestä. -Maarit
Tarinan päähenkilöt ovat hyvin erilaisia. Pyörätuolissa oleva Philip hyvin rikas ja ehkä hieman hiljainen, mutta omaa hyvät sosiaaliset taidot. Driss taas erittäin sosiaalinen, köyhä, työtön ja katujen kasvatti. Erilaisista kulttuureista lähtöisin olevat, mutta yhteistyö sujui silti hyvin ainakin loppua kohden. Philip on suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, kun ottaa työttömän ja eri kulttuuritaustasta olevan Drissin hänen avustajakseen. Tarinan päähenkilöiden välillä kemiat toimivat hyvin. Tarina kertoo siitä, että ei ole väliä mistä olet kotoisin tai millainen koulutus sinulla on, vaan tärkeintä on se, miten yhteistyö sujuu ja toimiiko henkilökemiat.
14 kommenttia:
Auttaja ja autettava, molemmat ovat tempperamenttisia luonteita, auttaja enemmän. Huumorintaju pelaa molemmilla yhteen heti alusta alkaen. Henk. kohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä juurikaan mitään, mutta on nopea ja hyvä oppimaan uutta, etsii nopeasti ja löysi hyviä keinoja ratkaista pulma tilanteet. Autetteva vanhasta iästään huolimatta ei ole rasisisti ja hän ottaa riskin ottaessaan avustajan kadulta köyhistä oloista, näkee läpi jo työhaastattelu että on kunnon mies. Kommunikaatio ja ihmiskemiat pelasivat heti alusta alkaen yhteen. Avustaja saa autettavan laittamaan tyttärensä kuriin ja opettamaan tälle käytöstapoja, avustaja tulee toimeen myös hyvin koko talon väen kanssa.
Autettava on sulkeutuneempi ensialkuun, auttaja omalla persoonallaan ja vuorovaikutustavoillaan ja taidoillaan auttaa ja kannustaa häntä ottamaan "riskejä" päivittäisessä kanssakäymisessään ja näin edesauttaa autettavaa avautumaan enemmän ympäristölleen.
Tämän tarinan kuuluisi muistuttaa meitä kaikkia siitä, että ihmisen hyvyys ei koskaan ole sidoksissa siihen mistä ja millaisista oloista hän on kotoisin tai missä ja millaisissa oloissa hän elää, ulkonäöstä tai tavoista puhumattakaan.
Elokuva oli tunteita herättävä ja mielenkiintoinen. Mielestäni elokuvaan on kiteytettynä täysin ihmisen henkinen kasvu, todellinen ystävyys, sekä se, kuinka erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan. Auttaja ja avustettava ovat täysin erilaisia ihmisia, mutta siitä huolimatta heidän henkilökemiansa kohtasivat ja he kunnioittivat toisiaan. Elokuvan alussa molemmat päähenkilöt olivat tavallaan hukassa, sulkeutuneita, ilman päämäärää. Elokuvassa näytettiin kuinka päähenkilöt yhdessä kasvoivat henkisesti, oppivat hyväksymään erilaisuutta ja olivat valmiita kokeilemaan uusia asioita toistensa hyvinvoinnin takia.
Tarina kartoi hyvin vahvasta ystävyssuhteesta kulttuuri ja ihmisen taustoja katsomatta. Driss oli hyvin sosiaalinen, empaattinen ja rohkaiseva henkilö. Hän auttoi philipiä monella tavoin. Kokeilivat kaikkea uutta yhdessä ja philip löysi ehkä jälleen elämänilon jos näin voi sanoa. Philip sosiaalistui myös elokuvan aikana ja driss olikin järkännyt hänelle treffit mistä philip oli aikaisemmin livistänyt. Todella opettavainen elokuva, joka kertoo vastuusta, kunnioituksesta ja ihmisen arvoista todella hyvin.
Driss sai myös elokuvan aikana oman elämänsä raiteille auttoi veljeään ja sai perhesuhteensa kuntoon.
Tarinan molemmilla päähenkilöillä on melko hyvät sosiaaliset taidot jo senkin takia kuinka hyvin he tulevat heti toimeen, vaikka ovatkin täysin erilaisia taustoiltaan. Tämä kertoo myös siitä kuinka ennakkoluulottomasti molemmat tutustuivat toinen toisiinsa. Tarinassa tulee hyvin myös ilmi kuinka erilaiset vuorovaikutustyylit voivat toimia samanlaisessa tilanteessa, eikä ole mitään yhtä ja ainoaa tapaa hoitaa asioita.
Elokuvassa auttajalla ja autettavalla on kummallakin hyvät vuorovaikutustaidot ja he ymmärtävät toisiaan ja pystyvät esim. vitsailemaan toisilleen. Kummatkin ovat aika vahvoja luonteita, mutta löytävät silti yhteisen sävelen. Sekä avustaja että avustettu oppivat toisiltaan paljon.
Avustaja on ennakkoluuloton ottaessaan ns "huonon taustan" omaavan miehen avustajakseen. Yhdessä he kuitenkin pääsevät kokemaan uusia asioita ja hyväksymään erilaisuutta ja erilaisia tapoja.
Avustajan ja autettavan sosiaaliset taidot ovat molemmilla hyvät, joskin avustaja tuo omaa sosiaalisuuttaan enemmän esille heti elokuvan alusta saakka. Autettava ei pelkää ottaa riskiä palkatessaan kadulta tulevan, hoitotyöstä mitään tietämättömän henkilön avustajakseen. Avustajalla ja autettavalla synkkaa heti huumorintaju yhteen ja he tulevat hyvin keskenään toimeen.
Avustaja vie autettavan ns. "pahoille teille" ja tuo tällä tavoin autettavan elämään enemmän sosiaalisia tilanteita ja auttaa häntä pääsemään ulos kuorestaan. Elokuva kertoo siitä, että täysin erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat solmia luottamuksellisen ystävyyssuhteen.
Alussa autettava tuntuu olevan menettäneen elämänhalunsa eikä häntä oikein kiinnosta ottaa kontaktia auttajansa kanssa. Auttaja omaa kumminkin todella hyvät sosiaaliset taidot ja iloisen elämänasenteen lähtökohdistaan huolimatta, jolloin autettavakin alkaa pikku hiljaa taas pääsemään elämäänsä kiinni avustajan pienillä erilaisilla avustuksilla ja alkaa tuomaan julki omia toiveitaan ja tarpeitaan. Heidän vuorovaikutuksena kehittyy koko elokuvan ajan huumorin avustuksella, sillä avustettavaa huvittaa usein avustajan tietämättömyys monessakin asiassa ja muutenkin heidän kemiansa toimii hyvin yhteen, itse asiassa niin hyvin, että lopussa kun avustaja lopettaa hommansa avustaja vaipuu pieneen masennukseen ja menettää elämänhalunsa uudestaan, kunnes avustaja taas palaa kuvoihin.
Tarina kuvaa hyvin sitä ettei aina kannata toimia ennakkokäsitysyten mukaaan tai niin kuin muut toimisivat, vaan kannattaa välillä ottaa riskejä ja katsoa pintää syvemmälle, sillä joskus saattaa jopa yllättyä positiivisesti. Se kuvaa myös sitä että päältäpäin ei voi tietää millainen ihminen todellisuudessa julkisivun takana on, aluksi töykeän oloinen voikin paljastua todella empaattiseksi ja mukavaksi ihmiseksi.
Alussa auttaja Driss tuntui olevan vihainen elämälle, joka oli ollut hänellä vaikea. Hän oli myös luopunut toivosta työpaikan löytämisen ja ylipäätään tulevaisuuden suhteen. Se näkyi myös hänen vuorovaikutuksessaan, sillä hän oli vihainen ja välinpitämätön, eikä halunnut puhua asioistaan oikein kenellekään. Kun hän sai kuitenkin työpaikan avustajana, hän aluksi suhtautui autettavaansa Philippeen hyvin suorasti ja ihmetellen kaikkea. Hyvää oli myös, että hän oli ennakkoluuloton ja suhtautui aina asioihin huumorilla, mikä teki hyvää myös Philipelle. Pikku hiljaa Driss alkoi avautumaan Philipelle enemmän asioista ja tuntuu myös, että siten Drisskin sai hyvän ihmissuhteen kautta taas toivoa omaan elämäänsä. Tämän työn myötä Driss alkoi välittämään asioista enemmän ja pystyi myöhemmin myös auttamaan omaa perhettään.
Philippe oli ehkä alussa hieman sulkeutunut, varautunut ja ehkä hieman masentunut omasta tilastaan ja vaimon menetyksestä. Hyvää oli kuitenkin se, että häneltä löytyi kuitenkin vielä huumorintajua (jonka palauttamisessa tämä Driss selvästi auttoi) ja hän ennakkoluulottomasti palkkasi itselleen avustajaksi tummaihoisen miehen, vaikka hänen lähipiirinsä oli asiaa vastaan. Pikku hiljaa Driss auttoi Philippeä löytämään elämänilonsa uudestaan ja se vaikutti Philipen vuorovaikutustaitoihin siten, että Philipestä tuli selvästi iloisempi, rohkeampi puhumaan asioista ja hän uskalsi taas ottaa riskejä elämässä. Driss myös osaltaan pakotti Philipen vuorovaikutustilanteisiin (kuten treffeille), joka varmasti teki hyvää Philipen sosiaalisille taidoille. Philippe ja Driss siis saavuttivat hyvän ystävyyssuhteen, joka auttaa molempia elämässä eteenpäin.
Elokuva kertoo minulle, että elämässä ei kannata suhtautua asioihin ennakkoluuloisesti. Aina kannattaa tarttua mahdollisuuteen ja ottaa riskejä. Kannattaa olla suvaitsevainen ja hyväksyä kaikki sellaisena kuin he ovat, sillä siten voi löytää mahtavia ihmissuhteita ja todella hyviä ystäviä. Kenenkään suhteen toivo ei ole menetetty: Drisskin oli aikaisemmin pikkurikollinen ja hukassa elämässään, mutta löydettyään työpaikan ja hyvän ystävän, hänestäkin löytyi hyvä ihminen.
Auttja ja autettava ovat ystävällinen ja luonteita.Henkelökohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä mitään, mutta on reipas ja halua kaikki menne hyviin. Avusttaja on iloinen ja myös tulee toimen kaikkin kanssa. se on riskejä molemmelle avusttajalle ja autettavalle.
Tamana Said Faqir
ta elukuva oli mielenkiintoinen. Auttaja ja autettva ,molemmat ovat sosiaalisia ja ystävälisa oli elukuvassa. kohtainen avustaja ei tiedä hoitotyöstä juurikaan mitään, mutta on nopea ja hyvä oppimaan uutta, etsii nopeasti ja löysi hyviä keinoja ratkaista pulmElokuva kertoo siitä, että täysin erilaisista taustoista tulevat ihmiset voivat solmia luottamuksellisen ystävyyssuhteena tilanteet.sona
Elokuvassa tulee selvästi esiin kahden erilaisen ihmisen sosiaaliset- ja vuorovaikutustaidot. Sekä avustettava että avustaja ovat sosiaalisilta taidoiltaan kykeneväisiä tulemaan toimeen toistensa kanssa. Elokuvan alkuvaiheilla välit ovat etäiset sekä ennakkoluuloja on paljon molemmilla toisistaan. Avustaja kannustaa avustettavaa tekemään mielekkäämpiä ja jännittävämpiä ratkaisuja jokapäiväisessä elämässä. Avustettava saa uutta virtaa ja pontta elämäänsä avustajan spontaaneista ideoista.
Tarinassa käy ilmi, että avustettava on elokuvan alussa epävarma tulevasta avustajastaan, sekä ei oikein tiedä kuinka paljon hänelle voisi antaa omaa tilaa. Avustettava kuitenkin luotti avustajaan ja antoi hänelle mahdollisuuden näyttää kykynsä ja taitonsa. Avustaja oli myös alusta saakka hyvin määrätietoinen, huumorintajuinen ja miellyttävä avustettavaa kohtaan, mikä auttoi heidän välistä suhdettaan kehittymään.
Elokuvassa avustaja oli hyvin humorintajuinen ja hyvä suustaan. Hän oli kokenut elämässä kovia ja asunut huonoissa oloissa. Kun taas autettava oli hyvin sivistynyt ja tottunut elämään rikasta elämää. Silti hän halusi palkata itselleen avustajan joka Oli aivan erilainen kuin hän itse. Silti autettavalle ja avustaJalle syntyi tiivis ystävyyssuhde, joka näkyi elokuvassa sillä että he tekivät paljon asioita yhdessä ja avustaja sai autettavaan uutta virtaa jutuilla. Elokuvan tarina oli hyvin mielenkiintoinen ja kertoi tarinan suvaitsevuudesta ja ihmisten hyvyydestä. -Maarit
Tarinan päähenkilöt ovat hyvin erilaisia. Pyörätuolissa oleva Philip hyvin rikas ja ehkä hieman hiljainen, mutta omaa hyvät sosiaaliset taidot. Driss taas erittäin sosiaalinen, köyhä, työtön ja katujen kasvatti. Erilaisista kulttuureista lähtöisin olevat, mutta yhteistyö sujui silti hyvin ainakin loppua kohden. Philip on suvaitsevainen ja ennakkoluuloton, kun ottaa työttömän ja eri kulttuuritaustasta olevan Drissin hänen avustajakseen. Tarinan päähenkilöiden välillä kemiat toimivat hyvin. Tarina kertoo siitä, että ei ole väliä mistä olet kotoisin tai millainen koulutus sinulla on, vaan tärkeintä on se, miten yhteistyö sujuu ja toimiiko henkilökemiat.
Lähetä kommentti