On olemassa useita näkemyksiä siitä, mitkä yksilön ikäkaudet ovat kehityksellisesti tärkeimpiä hänen koko elämäänsä ajatellen. Suuri osa kehityspsykologista tutkimusta on keskittynyt lapsuuden ja nuoruuden tutkimukseen, mutta viime vuosikymmeninä on kiinnostuttu myös aikuisuudesta ja vanhuudesta.
Elämänkaaripsykologia on ihmisen elämän tutkimusta läpi koko elämän. Audiossa käsitellään, miten ja mitä yksilön kehityksestä tutkitaan. Elämänkaaren käsite voidaan ymmärtää eri tavalla eri kulttuureissa.
Audiossa pohditaan myös, mikä määrää kehitystämme (perimä, ympäristö vai yksilön oma suuntautuminen) sekä käydään läpi eri ikäkausien kehitystehtäviä ja kriisejä.
Tässä linkki audioon: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/07/09/ihmisen-psyykkinen-kehitys-ps2
TEHTÄVÄ:
1. Miten jotkut em. ikäkausista kehitystehtävineen ovat sujuneet omalta kohdaltasi?
2. Mikä kehitysvaihe on jäänyt erityisesti mieleesi ja miksi?
3. Minkälaista keski-ikää tai vanhuutta itse odotat itsellesi ja miksi?
4. Mitä uusia aiheita / ideoita voit kuunnelmasta löytää Oma asiakas -tehtävään?
Muista oma nimi
13 kommenttia:
1. Lapsuus oli huoletonta aikaa kotona, mutta kouluaikana haasteita toi lapsuudessa lähinnä koulun vaihto, ystäväpiirin vaihtuminen. Murrosikä oli haastavinta aikaa omassa elämässäni.
2. Armeija aika ja kotoa pois muuttaminen, koska silloin aloin itsenäistymään ja irtautumaan vanhemmistani.
3. Huoletonta, haluan lapsia ja lapsenlapsia saavani myöhemmin ja että elämä olisi mahdollisimman stressitöntä ja helpompaa, niin elää pitempäänkin.
4. No ainakin sen että sitä oma asiakasta voisi lohduttaa tai vakuutella siitä, että kuolemaa ei tarvitse niin paljoa pelätä. Kunhan on vaan sinut sen kanssa ja voi siitä heittää vaikka huumoria, niin se olisi jo hyvä kehitys askel. Jos oma asukas pelkää hirveästi kuoleman kohtaamista, siitä voidaan keskustella ja rauhoitella häntä, että se on osa elämää niin kuin syntymäkin. Ja tukee tarvittaessa hänen uskoon liittyvää kantaansa tai elämänkatsomukseen.
1.Lapsuudessani sain tarvitsevani lämmön ja rakkauden ja siksi elin todella luottavaista ja rohkeaa elämää en osannut pelätä mitään ja kuljin paljon itsekseni jo eskari-iässä, sillä minulla oli todella vapaa kasvatus ja minuun luotettiin hyvin paljon. Nuoruudessa kaverit olivat todella merkittävässä osassa elämässäni, niin kuin kehitystehtäviin nuoruudessa kuuluukin. Minä en purkanut teini-iän kuohuntaa tyypilliseen tapaan riidellen vanhempien kanssa tai muuten näyttäen rajusti tunteita, itse asiassa en kokenut koskaan saaneeni edes tyypillistä teiniangsti vaihetta, vaan se oli minulle aika rauhallista aikaa, keskityin suurimmassa osin vain koulussa pärjäämiseen ja kavereiden kanssa oleiluun. Minä purin vähäisiä tuntojani hiljaa itsekseni mielessäni ja elin juuri niin sanotussa haavemaailmassa. En itse asiassa koe mitenkään erityisemmin etsineeni omaa identiteettiäni.
2.Nuoruuden kypsyysvaihe on jäänyt erityisesti mieleeni, sillä koin olevani henkisesti niin paljon muita ikäisiäni edellä ylä-aste aikoina, muistan miettineeni sitä usein silloin tyylillä: miten nuo voi vielä käyttäytyä noin lapselliseilisesti ja nimenomaan kuvittelevan tuon olevan jotenkin aikuismaista käytöstä. Mieleeni on myös jäänyt se miten radikaalisti muutuin luonteeltani ja käytökseltäni ala-asteelta ylä-asteelle siirtyessä. Ala-asteella olin suunnilleen luokkani sosiaalisin ihminen ja kaverit olivat minulle tuhat kertaa tärkeempää kuin koulu, kun taas ylä-asteella muutuin ehkä luokkani toiseksi hiljaisemmaksi ihmiseksi ja en suunnilleen muuta tehnytkään kuin opiskelin, näin kavereita todella harvoin entiseen verrattuna.
3.Odotan, että keski-iässä elän onnellisesti yhdessä mieheni kanssa ja meillä on lapsia ja ehkä jopa lapsenlapsia ja teen töitä joista oikeasti pidän ilman minkäänlaista ylimääräistä stressiä, koska koen olevani syvästi perheihminen ja tarvitsevani tasapainoa hyvin stressaavaan nuoruuteen, sillä stressaannun todella pienistäkin asioista tällä hetkellä. Todennäköisesti pidän myös paljon yhteyttä sukulaisiini ja kavereihini, sillä itseäni on paljon henkilökohtaisesti ärsyttänyt se, miten vähän esimerkiksi vanhempani ovat pitäneet yhteyttä läheisiinsä minun lapsuuteni / nuoruuteni aikana, samoin kuin minä omaan isosiskooni.
Vanhuksena odotan eläväni jossakin hyvin mukavassa hoitolaitoksessa, jossa lapseni ja lapsenlapseni käyvät aktiivisesti minua katsomassa, sillä aion antaa tai ainakin yrittää antaa lapsilleni niin hyvän lapsuuden kuin mahdollista, jotta he palkitsevat minut tulemalla käymään usein luonani vanhainkodissa. Todennäköisesti silloin käyn läpi jossakin vaiheessa kuolemanpelkoa, sillä olen tavallaan pelännyt kuolemaa jo lapsena hyvin paljon kun suunnilleen haavan saadessani aloin heti itkeä äidilleni, että kuolenko minä nyt. Muutamaa vuotta ennen vanhuskotiin pääsyä/ joutumista varmaankin elän ”nyt tai ei koskaan” vaihetta, sillä olen sen verran saamaton joittenkin asioiden suhteen, että voin hyvin kuvitella, että vanhana minulla on asioita joita en kokenut aikaisemmin ehtiväni tehdä.
4.Voisi esimerkiksi kysyä onko asukkailla koskaan elämässään tullut ”nyt tai ei koskaan” vaihetta ja milloin se tuli ja mitä silloin halusi vielä tehdä ennen kuin se jokin tietty asia olisi liian myöhäistä. Sitten voisi myös kysyä ovatko he huomanneet vanhemmiten itsessään joitakin puolia, jota ei olisi ennen uskaltanut kohdata itsessään.
1. Lapsuuden elin lömpöisessä ja turvallisessa kodissa, jossa sain äidiltä ja isältä rakkautta ja huolenpitoa. Minut kasvatettiin hyvin ja opin tietämään mikä on väärin ja oikein. Kouluiäsää kävelin yksin kouluun ja opin jo silloin ottamaan vastuuta koulun käynnistä esim. tein aina läksyt koulun jälkeen. Nuoruudessa tapahtui paljon asioita esimerkiksi lukion aloittaminen sekä kotoa pois muuttaminen omaan asuntoon uudelle paikkakunnalle ja irtautuminen vanhemmista. Seurustelusuhteen aloittaminen ja tietysti täysi-ikäisyys. Murrosikä myös kuuluu nuoruuteen. Minulla ei onneksi kauhean paha murrosikä ollut, muutamia pieniä riitoja vanhempien kanssa mutta ei sen pahempia kapinoita.
2. Nuoruus on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska siinä on tapahtunut kaikista eniten muutoksia elämässä.
3. Odotan hyvää ja onnellista vanhuutta. Että saisi mahdollisimman pitkään asua omassa kodissa. Olisin onnellinen mieheni kanssa ja lapset ja lapsenlapset olisivat lähellä ja heidän kanssa saisi olla mahdollisimman paljon.
4. Vaikka että onko vanhuus ollut sellaista kuin sen on itse ajatellut olevan?
Maarit
1.Lapsuudessani sain tarvitsevanilämmön ja rakkauden ja siksi elin todella luomiten nuo voi vielä käyttäymiten nuo voi vielä käyttäytyä noin lapselliseilisesti ja nimenomaan kuvittelevan tuon olevan jotenkin aikuismaista käytöstä.
tavaista ja turvallisessa kodissa, jossa sain äidiltä ja isältä rakkautta ja huolenpitoa. Minut kasvatettiin hyvin ja opin tietämän mikä on väärin ja oikeinrohkeaa elämää en osannut pelätä mitään ja kuljin paljon itsekseni sillä minulla oli todella vapaa kasvatus ja minuun luotettiin hyvin paljon.
2.Nuoruus on jäänyt päällimmäisenä mieleen, koska siinä on tapahtunut kaikista eniten muutoksia elämässä miten nuo voi vielä käyttäytyä noin lapselliseilisesti ja nimenomaan kuvittelevan tuon olevan jotenkin aikuismaista käytöstä.
3.Odotan, että keski-iässä elän onnellisesti yhdessä mieheni kanssa ja meillä on lapsi.
Että saisi mahdollisimman pitkään asua oman mieheni ja lapsi kanssa.
4.Voi kysyä asukasta onko asukkailla koskaan elämässään tullut nyt tai ei koskaan vaihetta ja milloin se tuli ja mitä silloin halusi vielä tehdä ennen kuin se jokin tietty asia olisi liian myöhäistä.
siitä voidaan keskustella ja rauhoitella häntä, että se on osa elämää niin kuin syntymäkin. Ja tukee tarvittaessa hänen uskoon liittyvää kantaansa tai elämänkatsomukseen.sona
1. Kaikki niistä on sujuneet hyvin. Minulla on monta sisarusta joten olen ottanut heiltä paljon mallia lapsuudessa sekä oppinut asioita heiltä. Mielestäni tärkein aika kehityksen kannalta on lapsuus ja nuoruus. Tällöin muodostuu kaikki tärkeä, mutta tällöin myös otetaan mallia muilta joten ympäristön tulisi olla siihen sopiva. Minuun on vahvasti vaikuttanut ympäristö.
2. Nuoruus, sillä vietettiin paljon aikaa kavereiden kesken harrastusten parissa ja perheen kanssa.
3. Haluan että vanhana ympärilläni on paljon rakkaita ihmisiä ja olen terve, kykenen harrastamaan jotain kivaa ja viettämään aikaa perheeni kanssa.
4. Voisi esimerkiksi kysyä ja näyttää leikkaaamasia kuvia ja kuka tämä on tai mitä tässä tehdään tai mitä tämä kuva tuo mieleen. Selvät kuvat ovat parhaimpia tai joissa on joku työ. Voin siitä johdatella eteenpäin ja antaa asukkaan kertoa miten mikin työ enne tehtiin.
1. Lapsuuteni oli hyvin lämmin ja rakastava. Kasvoin perheessä, jossa jokainen piti huolta toisesta. Sain aina tukea tarvitsemassani asiassa. Kaverini ja sisarukseni ovat olleet suuressa osassa roolissa nuoruudessani. He antoivat minulle voimaa sekä auttoivat minua kasvamaan. Äitini on antanut minulle nuoruudessa paljon tukea ja kannustanut minua eteenpäin elämässäni.
2. Nuoruudessani olen kokenut todella paljon. Elämäni meni suurimmaksi osaksi urheilun ehdoilla. Urheilun perässä kotoa pois muuttaminen nuorena, oli opettavaista aikaa. Opin huolehtimaan itsestäni sekä kehityin valtavasti ihmisenä. Loin paljon ihmissuhteita, jotka ovat tuoneet paljon valoa elämääni.
3. Toivoisin, että keski-iässä olisin terve ja hyvinvoiva. Uskoisin minulla olevan lapsia joiden kanssa viettäisin paljon aikaa. Saisin elää rauhallista elämää läheisteni kanssa sekä ylläpitää läheisiä ihmissuhteita.
4. Mitä vanhuus tuo mieleen? Jännittääkö siinä jokin asia?
1. Lapsuus oli mielestäni sellaista huoletonta ja onnellista aikaa elämässäni. Silloin osasi vielä iloita pienistä asioista ja olla murehtimatta turhia. Mutta ehkä asia on niin kuin sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Siis nyt kun on vanhempi, "viisaampi" ja ymmärtää paremmin maailmanmenoa, tuntuu välillä, että sitä on huolissaan ihan kaikesta. Tietenkin stressiä elämässä lisää se, että mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän pitää ottaa/saa vastuuta asioista. Lapsuusaikana haasteelliseksi koin jatkuvan muuttamisen ja sen, että aina piti mennä uuteen kouluun ja löytää uusia kavereita. Toisaalta se oli kyllä ihan kivaakin ja siksi sain paljon kavereita eri paikkakunnilta, mutta toisaalta olisin kaivannut enemmän pysyvyyttä elämään. Yleisesti ottaen lapsuuteni oli kuitenkin hyvä ja koen oppineeni sen aikana paljon. Murrosikä oli aika haastavaa omalla kohdallani. Siihen kuului tavallista kapinointia vanhempia ja koulua ja oikeastaan kaikkea kohtaan. Etsin myös identiteettiäni, enkä oikeastaan vieläkään ole täysin varma olenko löytänyt sitä kokonaan. Tässä asiassa minua kuitenkin auttoi paljon eteenpäin vaihto-oppilasvuoteni, jolloin sain etsiä itseäni maailmalta. Siellä sain tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja tunteen siitä, että pärjään kyllä yksinkin. Se oli myös hyvin katsomustani avartava kokemus.
2. Juurikin tämä murrosikä ja nuoruusaika. Kotoa pois muuttaminen ja juurikin vaihto-oppilasvuosi ovat olleet merkittävimpiä asioita. Olen oppinut paljon itsenäisemmäksi ja muutenkin paljon asioita elämästä.
3. Keski-ikäisenä haluan olla mieleisessäni työssä, haluan perheen ja omakotitalon. Siis voisi sanoa, että haluan taloudellista turvaa, mielenkiintoisia haasteita ja oppia stressaamaan vähemmän. Haluan työn, josta saa hyvää palkkaa ja joka tarjoaa mielenkiintoisia haasteita eli ei saa olla aina samaa ja liian helppoa. Työn pitää olla myös jotenkin merkityksellistä. Haluan edetä urallani ja haluaisin jotenkin elämäni aikana vaikuttaa positiivisella tavalla maailmaan. Haluan ehtiä tekemään ja kokeilemaan paljon erilaisia asioita (harrastuksia, matkustelua jne.). Haluan tarjota lapsilleni mahdollisimman hyvän kodin ja hyvät eväät elämään. Vanhana haluan elää kumppanini kanssa yhdessä terveenä mahdollisimman pitkään. Eläkkeelle jäätyä jää ehkä enemmän aikaa harrastuksille ja lapsille/lapsenlapsille ja ystäville. Vanhuudesta odotan myös sitä, että on ehkä vihdoin vapaa tekemään mitä vaan. Jos on ollut pitkään naimisissa ja sitten toinen osapuoli kuolee, luultavasti toivon etten elä enää pitkään hänen jälkeensä. Toisaalta siinä olisi hyvä kehitystehtävä, päästä yli puolison kuolemasta. Toivon vanhuudelta myös sitä, että saa elää terveenä mahdollisimman pitkään. Jos terveys menee, ei elämässä ole enää mitään merkitystä. Luulen, että en tule kokemaan kuolemanpelkoa, sillä olen jo nyt sinut asian kanssa, vaikka asia ei olekaan vielä ajankohtainen. Tiedän, että kaikki kuolevat joskus ja toivon vaan, että kuolen joskus vanhana, onnellisena, nopeasti ja kivuttomasti.
4. Riippuu asiakkaasta, mutta voi varovasti tiedustella hänen ajatuksiaan kuolemasta ja tukea häntä tässä asiassa. Voisi myös esimerkiksi kysyä, että onko hänellä jokin toteutumatta jäänyt haave ja miksi se on jäänyt toteutumatta/olisiko sitä vielä mahdollista toteuttaa.
1. Koen lapsuuteni olleen onnellinen ja turvallinen. Minulla oli rakastava perhe ja sain hyvän kasvatuksen rajojen ja rakkauden kera. Opin mikä on oikein ja mikä väärin. Nuoruudessa ystävien merkitys korostui ja vietinkin paljon aikaa poissa kotoa.
2.Nuoruuden kehitysvaihe, sillä se on ollut kaikista muutoksellisin. Vietin 3 kk vaihto-oppilaana vieraassa maassa isäntäperheessä asuen, muutin pois kotoa aivan uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ketään. Itsenäistymisen myötä sain paljon rohkeutta ja uskoa siihen, että pärjään.
3.Odotan itselleni rentoa ja onnellista keski-ikää ja vanhuutta. Toivon, että pystyn vielä matkustelemaan ja tekemään paljon asioita ja että minulla olisi lapsenlapsia joiden kanssa viettää aikaa. Haluan tehdä sellaista työtä, joka oikeasti kiinnostaa minua eikä tunnu ns. "pakkopullalta".
4. Asiakkan kanssa voisin esim. keskustella, että tuntuuko hänestä, että jotain olisi jäänyt kokematta/tekemättä nuoruudessa tai aikuisuudessa
1. Lapsuuden aika oli kyllä kaikin puolin onnellista ja hyvää aikaa. Ei ollut pahemmin murheita mistään. Murrosikä ylä-asteelta lukioon oli haastavaa. Ylä-asteen aikana tuli stressattua koulunkäyntiä ja muutenkin oli paljon muutoksia elämässä.
2. Murrosikä on jäänyt mieleen, koska siinä tapahtui paljon asioita ja monia asioita olisi voinut tehdä varmasti toisin. Se on tietyllä lailla jäänyt harmittamaan, kun ei hirveästi nauttinut niistä ajoista. Sitten tietenkin muutto kotoa itsenäiseen elämään oli suuri muutos ja jäänyt mieleen. Itsenäistymisen aika kasvatti itseä paljon ja on tullut opittua asioita ja saanut myös sinnikkyyttä sekä koettelemusten kautta lisättyä luottamusta elämään.
3. Odotan itselleni työntäyteistä keski-ikää, sitä että on vakituinen työ ja työnteko tuntuu mukavalta. Odotan myös, että siihen aikaan on oma perhe ja hyviä harrastuksia sekä nautin elämästä täysin.
4. Voin kysyä oma-asiakkaalta esim. minkälainen lapsuus oli, mitä olisit halunnut tehdä toisin tai mitä ajattelet vanhuudesta? Mistä nautit kun olet vanha?
1. Oma lapsuuteni oli hyvä ja onnellinen. Minulla on hyvät ja välittävät vanhemmat, jotka erosivat kun olin ala-asteella, mutta tämä ei vaikuttanut omaan onnelisuuteeni suuremmin sillä he ottivat meidät lapset hyvin huomioon. Oli myös kavereita ja yksi läheisempi ystävä joka asui tien toisella puolella. Olimme samalla luokalla koko ala-asteen ja aina oli kaveri mitä sitten tapahtuikin.
2. Itsenäistyminen, koska se on viimeisimpänä tässä tapahtumassa. Muutin puolitoista vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja vanhemmat jäivät pohjanmaalle.
3. Odotan keski-iältä/vanhuudelta sitä että ei tarvitse pelätä taloudellisesta pärjäämisestä ja sitä että on läheisiä ympärillä.
1. Oma lapsuuteni on ollut hyvä ja onnellinen. Äitini kasvatti minut yksin, mutta en kokenut asiaa ahdistavaksi. Meillä on ollut aina todella läheinen suku ja lapsuudessani vietin paljon aikaa sukulaisteni luona. Olen muita sisaruksia ja serkuksia useita vuosia vanhempi joten sain lapsena paistatella parrasvaloissa ja olla aina huomion keskipisteenä.
2. Murrosikä on jäänyt parhaiten mieleen. Olin kamala rääväsuu joka kuvitteli 13-vuotiaana olevansa aikuinen ja saavansa tehdä mitä tahtoo. Murrosikäisenä tuli käytyä niin kamalia tunnemyrskyjä läpi, että hulluksi tulisi jos joutuisi ne uudestaan läpi käymään. Olin erittäin kokeilevainen ja rajoja rikkova teini. Mieleen on jäänyt myös itsenäistyminen sekä omilleen muutto 16-vuotiaana.
3. Keski-iässä odotan luultavasti kovasti eläke-iän alkamista. Vanhuusiässä aion ostaa ulkomailta talon ja viihtyä Suomen kylmät talvet Espanjassa palmujen alla siemaillen drinkkejä. Luultavasti mieleni kerkeää vuosien varrella muuttumaan useasti, mutta näin nyt. Toivon myös että taloudellinen tilanteeni on ikääntyessä hyvä ja että säilyn terveenä.
4. Asukkaan kanssa voi keskustella eletyn elämän merkityksestä sekä siitä, harmittaako häntä jokin asia mikä on jäänyt tekemättä.
- Laura
4. Mitä uusia aiheita / ideoita voit kuunnelmasta löytää Oma asiakas -tehtävään?
1. Lapsuuteni oli hyvä, sain tarvitsemani rakkauden ja tuen vanhemmiltani. Elin huoletonta elämää ja sain kulkea paljon itsekseni miten halusin, viettää aikaa kavereiden kanssa jne.
2. Itsenäistyminen on parhaiten mielessä, sillä se on viimeisin. Muutin kotoa reilu pari vuotta sitten uuteen kaupunkiin ja pääsin opettelemaan omaa itsenäistä elämää.
3. Keski-iässä toivon olevani sellaisessa työssä jossa viihdyn ja että minulla olisi oma perhe. Vanhuuteni toivon olevan terve ja että voisin asua mahdollisimman pitkään kotonani.
Lähetä kommentti